Suoritin metsästäjäntutkinnon vanhemmalla iällä ja arvelin, että liikkuvaan maaliin osuminen voisi vaikuttaa uuden harrastukseni mielekkyyteen oleellisesti. Pikku kyselyllä sain tietää, että paikallinen ampumaseura pitää talvisin haulikkokoulua simulaattorissa, johon ilmoittauduin.

Talvi kului punaisen pisteen perässä joidenkin mystisten piilolihasten ilmoitellessa enemmän tai vähemmän olemassaolostaan. Kesä meni kiekkoradalla, jossa talven harjoittelu näkyi heti keväällä sekä ensimmäinen jahtisyksy oli omasta mielestä varsin menestyksekäs.

Radalla tutustuin toisiin harrastajiin sekä Tornionseudun Ampujien muiden jaostojen toimintaan, joita kävin katsomassa ja kokeilemassa ja mopo ikään kuin karkasi käsistä. Pari vuotta pyörin lähes kaikkien lajien parissa, jolloin tuli kyselyä, josko kiinnostaisi toimia seuratoiminnassa aktiivisemmin mukana.

Nykyään harrastan viittä eri lajia ampumaurheilussa, joissa kilpailenkin harvakseltaan lähinnä omaksi ilokseni ja olen mukana Tornionseudun Ampujien hallituksessa. Syksyt kuluvat kuitenkin metsästyksen parissa kuten alkuperäinen ajatus olikin.